Nojos-Kurko (2015-12-03)

15000 vuodelta 1990 ja rapsakka syksyinen keli ja vajaan kympin latu. Ykkösen puttailussa kävi jo selväksi homman nimi että rasteja pitää lähestyä käsijarru päällä kun isolta kiveltä matkalla löytyi kolme vastaavaa nenänpäätä rastin vierestä. Kakkosella häiritsi peura joka hyppeli etumaastossa ja jonka silmät muistutti kovasti heijastinta. Kolmosvälillä ei lopun polunpää löytynyt kunnei moista enää ollutkaan. Uusi tie löytyi rannasta ja pääsinkin kartalle juuri ennen rastia vaikka jokaikinen mökkitie olikin rakennettu uusiksi. Halusin kuintekin nähdä ison jyrkänteen ennen kuin poistuin tieltä. Ei näkynyt, eikä löytynyt tuota isoa jyrkännettä koskaan vaikka pari kertaa siitä nousin. Päällä kaikki täsmäsi hetken mutta sitten ei näkynyt notkoa kumpareen takana ja kun vielä kumpareen päällä oli puolenkymmentä parimetristä kiveä niin ajattelin että ollaan hiukan länsipuolella. Pieni sahailu rinteessä ja sitten rehellisesti hakemaan vauhtia tien mutkasta. Takaisin samaan kohtaan pienen eestaas sahailun jälkeen ja sieltähän se lippukin löytyi jostain ensimmäiisten jälkien lähimaastosta. Neloselle ison kiven kautta. Mikälie jättiläinen pyöritellyt tuotakin 50 metirä 25 vuodessa. VItoselle en ymmärtänyt mäen päällystän jälkeen mitään ja minuutin harhailu. Kutoselle kaikki ympäri kun alarinne näytti tavattoman huonokulkuiselta. Rastinotossa sähläsin suot ja mäet väärin ja otin lopulta ohkaiselta nänältä kiinni. Komeat oli siitä maisemat järvelle. Seiskalle haistelin hyvin. Loppumatkasta ei kartalla enää pitänyt oikeastaan mikään paikkansa mutta rastit tuli vastaan. Kymppivälin rakkakivikossa kompuroin vielä lampun pimeäksi ja koko matkan perässä pummannut Tölli pääsi vetovuoroon. Oli vaan käyttänyt karttamuovia kotiin unohtuneen toisen hanskan korvikkeena koko matkan ja eihän siitäkään mitään sitten tullut. Illan nopein kuitenkin tuseerauksista huolimatta.